AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > JUHLAHUMUA RAVINTOLA TORNISSA

Kultainen Ankka

Kohtaus 31: JUHLAHUMUA RAVINTOLA TORNISSA

(Joukkokohtaus) Helsinki 4.2.1956

Porkkalan palautusta juhlitaan Tornissa. Mikolle myönnetään ansiomitali. Kekkosen kiitospuheessa piilotellusti annetaan ymmärtää valtiojohdon tajunneen asioiden todellisen laidan, mutta “vaietkaamme siitä ikuisesti” –vinkillä! GH on nyt UKK:n luottomies Kremlissä, häntä ei sovi paljastaa.

”Juhlavalssi”

Tornissa Helsingin taas tanssitaan,
myös rahvasta joukossa lie.
Shamppanjaa hienointa kun maistellaan,
on ”siljä taas maailman tie”!

Vaan yksi on Tornista poissa,
ei iivanaa tääll’ enää näy.
:,:On sankarit maan karkeloissa,
ja juhlat heiltä ne käy:,:

Konjakki virtaa, ja on mukavaa,
on käsissä meidän taas maa.
Vauraus Porkkalan pian kukoistaa,
nyt kiittää myös Kekkosta saa.

Vaan yksi on Tornista poissa...

Kekkonen: ... ja Suomen Leijonan Ritarikunnan suurristi myönnetään tällä päivämäärällä Mikko Absalom Aaltoselle... joka valitettavasti ei näyttäisi olevan paikalla (katsoo kysyen adjutanttiaan, joka pyörittelee onnettomana päätään) ... joten joudumme...

Mikko (törmää juhliin eksyneen oloisena kalapakettinsa kanssa): Tota... tännek mun piti tulla? Mää tairan ol vähä myähäs... mutku...

Kekkonen (jatkaa tyytyväisenä): Suomen Leijonan Ritarikunnan suurristi myönnetään siis tällä päivämäärällä Mikko Absalom Aaltoselle hänen ansioistaan Porkkalan takaisin saamiseksi. Aaltonen ujuttautui taitavasti komentaja Hummerheimin lähipiiriin ja hankki näin arvokkaita tietoja, joiden avulla asiat lutviutuivat maamme kannalta oikeaan suuntaan... Jaha..? (saa adjutantilta paperin)

Kas vain! Sain juuri tiedon, että... komentaja Hummerheim... on nimitetty... Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeriksi! Sillä lailla! Olkaamme iloisia, että meillä on nyt Kremlissä ystävä ja luottomies!

Mitalin kiinnittää Mikon rintaan Tamara!

Mikko (mutisee Kekkoselle): Mut see Pelovi juttu mua kyl viäläki...

Kekkonen: Mikko... (kuiskaa): On asioita, joiden todenperäisyyttä ei kannata liikaa painottaa... Tai sanotaan vaikka niin, että... on asioita, joiden todenperäisyyttä ei voida kiistää... mutta joista ei kannata puhua suureen ääneen. (ääneen): Sovitaanko, että koko juttu taisi sittenkin olla vain... KULTAINEN ANKKA?

Tamara iskee silmää Kekkoselle.

”Kultainen Ankka” (Kekkonen + kuoro)

Maailma sai meistä oivan mallimaan,
ryssänkin jossa käydä sallitaan
katsomassa, miten toimii vapaa maa,
sen kohtaloa urhoin myötä tapaamaa.

Saatu ei tsuhnaa siistiin pakettiin,
nyt aika on tälläytyä shakettiin.
Stalinkin pilven päällä myöntää sen:
– Myttyyn meni Ankka Kultainen!

Zolotaja Utka, Zolotaja Utka,
operaatio tuo mitä salaisin!
Zolotaja Utka, Zolotaja Utka!
Ei syttynytkään punavalaisin.

Zolotaja Utka, Zolotaja Utka!
Hei, Porkkala me saatiin viimein takaisin!
Zolotaja Utka, Zolotaja Utka!
– On Steenikin taas mitä kalaisin!

Tamara: Tarttuva ralli! Taisitte pitää siitä, herra pääministeri?

Kekkonen: Hittiainesta! Varsinkin se kohta... ”sen kohtaloa Urhon myötä tapaamaa”...! Kyllä on sanoittaja tiennyt, mistä puhuu!

Tamara: Tuota... se taisi olla kyllä ”urhoin”... ei ”Urhon”.

Kekkonen: Yksi lysti! Mitä teet illalla..?

Poistuvat yhdessä. Kekkonen laittaa käden Tamaran vyötäisille.

Orkesteri käynnistää vielä ”Kultaisen Ankan” kertosäkeen, jonka aikana loppukumarrukset.

<< Edellinen