|
AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > HILMA EI USKO MIKON SELITYKSIÄ
Kultainen Ankka
Kohtaus 28: HILMA EI USKO MIKON SELITYKSIÄ
Stensvik 26.1.1956
Kotona Mikko kertoo yrittää kotona asian Hilmalle, joka arvelee tarinaa humalaisen hourailuksi. Aamulla Mikko ei valitettavasti muista illasta yhtään mitään. Näin Belovin murha lopulta paljastuu – sen tietää vain Mikko ja Hilma, mutta Mikko ei muista eikä Hilma usko…
Hilma: Ja misä kunnos sitä tulla??! Olessää kans yks! Misä sää oles ollu?
Mikko: H-hilma... istus ales ny... mullo semmone olo et... jottai vallan kamala o tapahtunu!
Hilma: No semmää kyl huamaan! Mikä nyy o? Oleksää juanu taas niitte ryssie sotkui?
Mikko: Eikum mää... Mee lätkitti vissi kortti... siäl Hummerheimi datsal... Kapanossi ja mää ja...
Hilma: Täh? Ja mun pitäs toi uskoo vai?! Koht siäl oli tiätty jo Kekkonenki! Mikko hei...
Mikko: No nii tais muute olla seeki! Mist sää tiäsis..?
Hilma: Nyt kuule... sää menes Mikko ny petim pohjal ja koitas selvittä sun päätäs piäne aika!
Mikko: Joo mut... siin tuli jottai juttu sit Kultasest ankast... ja Staalinist... ja Hummerheimi sanos et nee meinasiva posauttaa koko Steeni silta ja...
Hilma: Niin kai! Aika vekkuli ilta teil o näköjäs ollu! Koitas nukkuu ny vähä... hyvää yätä!
Mikko nukkuu monta tuntia ja näkee painajaisia kuulemastaan.
Viulu, klarinetti, haitari ja kitara soittavat ”Voroshilov, hyvä veli...” laulua kammottavan epävireisesti taustalla. Mikon nukkuessa nauhalta kuuluu hänen näkemäänsä unta, repliikkejä edellisen illan tapahtumista – aavemaisesti kaiutettuna:
Ja nyt... Mikko! Shanopas shinä jotain shyvällistä...
Jaa mää vai? En sunkka mää ny mittää puhei...
Ei kukka täysjärkine ikän laita tiän nimeks Kapanossi!
KABANOV! Poika... nimi on Ka... ba... nov... Sergei Ivano...vitshhhh!
Ja tää viimenen kinttupolku tälle datshalle on täshtä lähin Hummerheimintie... ja...
”TOTUUS TAIK TEHTÄVÄ”...
Da... MINÄ AMMUIN TOVERI IVAN BELOVIN!
Da... MINÄ AMMUIN TOVERI IVAN BELOVIN...
Kultainen ankka! Stalinin salainen operaatio Suomen miehittämiseksi... attentaatti!
Anna-Liisa... kaunein koskaan näkemäni nainen...
Mikko… muistatko minut?
… sanoi hälle silloin… murhaava Tamaaaraa…
Mikko pompahtaa hereille hikoillen ja huohottaen ankarasti. Hän ei muista enää,
mikä on ollut totta ja mikä unta. Hän könyää pystyyn, alkaa pukea vaatteita ylleen ja hoippuu kulisseihin.
<< Edellinen | Seuraava >>
|