|
AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > STALININ KUOLEMA
Kultainen Ankka
Kohtaus 25: STALININ KUOLEMA
Stensvik 1953
Mikko ja Hilma ovat kotona arkiaskareissaan, Hilma kattaa teepöytää.
Mikko: Siis mitä? Olet kutsunut Anna-Liisan ja sen ryssän meille teelle?! Kunnessää mul mittää ol...
Hilma: Hänen nimensä on Gennadi... ja hänkin on ihminen, Mikko.
Mikko: No on kai mut... siin tyypis o jottai outoo...
Anna-Liisa ja Hummerheim säntäävät sisään.
Anna-Liisa: Avatkaa ULA-radio! Nyt se on tapahtunu...
Hilma: Jaa mikä?
Hilma avaa radion, josta alkaa kuulua venäläistä puhetta. Stalin on kuollut! Kaikki kuuntelevat hetken hiljaisuuden vallitessa. Radio vaimenee taustalle.
Hummerheim (tulkkaa): Teme lehetys on Punaiselta Torilta. Generalissimus Josef Stalin on kuollut (ottaa lakin päästään). Huhutaan, että hen olisi tukehtunut... porkkalalaisen kalakauppiaan lähettämän savusiian ruotoon... (painottaa viimeisen lauseen jokaista sanaa erikseen)
Mikko (on tukehtua omaan yskäänsä): Älä helkatis...!
GH (korjaa): Ei... sittenkin sydänkohtaukseen... nuo toveri Molotovin suhuässät voi tulkita niin monella tavalla... (hymyilee aavistuksen)
Mikko (pyyhkii hikeä helpottuneena): Kyl sää oles sit leikkisä!
Istuvat juomaan teetä.
Venäläisvaruskunnassa (lavan toisessa päässä) surraan ja iloitaan. Juopuneet sotilaat hoilottavat:
Sotilas 1: ”Oi Josef, Josef, muistatko kun suljit
sä meidät tyrmään kylmään sohjoiseen...?”
Sotilas 2: Harashoo... mutta mitäs tästä sanot:
”On ihanaa, kun Isä Aurinkoinen paistaa
helvetissä kylkeään,
ei meitä nylkemään
hän enää palaa...”
Kabanov (keskeyttää laulun): STOI! Isä Aurinkoisen muistoa on kunnioitettava! Laulakaa mieluummin hänen urotöistään!
Sotilaat napauttavat asennon ja tekevät työtä käskettyä:
”Josef kiipes pylvääseen, kiersi lampun paikoilleen,
sen täytyi saada valot Moskovaan...”
Kabanov: STOI! Laulu riittää tältä päivältä! Nyt itketään kunnolla!
Sotilaat itkevät kuuliaisesti.
Kabanov: Harashoo! Itkekää vielä puoli tuntia – sitten nukkumaan!
Huomenna jatketaan... ja sen jälkeen vielä kaksi viikkoa joka ilta!
”Moskovan valot” (kuoro)
Kaksi vuotta Isää itkettiin,
uudet tuulet tarttui purjeisiin.
:,:Vainon vuodet jäivät taa,
toivo alkoi orastaa,
ja valtuuskunta lähti Moskovaan:,:
<< Edellinen | Seuraava >>
|