AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > MIKKO ON HUOLISSAAN PIRTUKÄTKÖSTÄ

Kultainen Ankka

Kohtaus 6: MIKKO ON HUOLISSAAN PIRTUKÄTKÖSTÄ

Kirkkonummen osuuskauppa 20.9.1944

Mikko murehtii paitsi parhaiden kalavesien menetystä, myös sitä, miten Algothin pirtukätköt saadaan turvaan. Suurimman pirtukätkön, legendaarisen “Ankanpesän” sijainti on ollut vuosikaudet yksin Niskan tiedossa, mutta aivojen verenkiertohäiriöt ovat vieneet miehen muistista ratkaisevia osia. Mikko pohtii, jääköhän kätkö rajan väärälle puolelle. Agi on sentään tyylilleen uskollisena jättänyt Mikolle vihjeen arvoituksen muotoon.

Hilma: Onhan tää kova isku meil kaikil... mut älä ny enää niit kalavesiis murehri... on sitä vettä siäl serkun tykön Steeniski...

Mikko: Mitä mää kalavesist... mut Niska Alkoti ”Ankampesä” tarttis kyl löyttä ennenko...

Hilma: Tee ja teiän pirtukätkö! Eikse Alkotti sit viäläkää muista, mihe se nee om piilottanu?

Mikko: No ei... lääkärip puheliva, et sillo aivois jottai verenkiarto-onkelmii... ja see o syäny sem muistii...

Hilma: No voi sentäs... Agi ressukka! Eikä sul sit ol mittää aavistust, misä se pesä vois olla?

Mikko: Agi ei ikän siit ol puhunu... Siin yhes laulus se jottai kyl vihjailee, muttemmää siit kyl mittää irti ol saanu... muistaksää, Hilma.. se Agin Ankkalaulu...

Hilma: Ankkalaulu..? Jaa see..? See on kyl villisorsa siin laulus eikä mikkää ankka!

Mikko: No joku semmone vesinokkaeläin kummiski. Muistaksää, kummottis se meni?

Hilma: Orotas... eikse jotenki näin mahtanu mennä... (alkaa hyräillä)

On suuri sun rantas autius
(trad. / V.A. Koskenniemi muk. IA)

On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin.
Miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.

(Kuoro yhtyy c.b.ch.):

Joku yksinäinen, eksynyt,
pirtupoliisi vaikeroi,
jok' on kaislikossa kierrellyt,
eikä pesääni löytää voi.

On syvään mun aarteeni painunut,
sitä sillai mä ikävöin.
Olen villisorsaa kuunnellut
mä siellä monin öin.

Mikko (musiikin päälle): Tosa viimeses värssys on jottai kummaa... laulasisiksää sen viäl kerra...

Hilma laulaa. Kappale vaimenee taustalle.

Mikko: ”Sitä sillai mä ikävöin...?” Ei kai Agi tommottis voi laulaa? Ei Agi sanos ”sillai”! Oleksää varma sanoist?

Hilma: No ei sunkka se ny nii laulakkaa! Mää ole itte alkanu laulaa ”sitä sillai mä ikävöin” ko se kuulostaa mummiälest sukkelammalt nii! Agi laulo ”sitä sillalta katselen”...

Mikko: Mitä sää sanosis!? ”Sillalt?” Oleks varma?

Hilma: No olen kai mää varma! Ja siäl Stensviiki sillalha se ain kävi onkel... ja tätä rallii hyräili ain jälestpäite.

Mikko: Ei jumantsukka...! Ja nyssää vast sen sanos! Misä merikortti o?

Mikko päättelee laulussa olevan vihjeen avulla ”Ankanpesän” sijainnin – kätkön täytyy olla Stensvikin sillan alla! Katsoo karttaa ja huomaa Saunalahden muodostavan ankanmuotoisen kuvion! Ja juuri sillan kohdalla, ankan vatsan ”alla” on pieni suojaisa poukama!

Mikko: Katos vaa! Kas kummää en tätä enne oo huamannu... Täsä sen täytyy olla!!! Hilma..! Mää lähren käymää Steenis! (hyppää pyörän selkään)

Hilma: No mitä sää ny riahus...

Mikko: Oleksää Hilma huamannu, et Pastviikkeni o iha ankammuatone? Ja vatta o siin sillan kohal!! Siäl see o, Ankampesä!! (huutaa viimeiset sanat)

Hilma (puoliksi itsekseen): No en ol huamannu...

Kappale voimistuu ja päättyy. Mikko ajaa Stensvikin sillan alle ja löytääkin sieltä jotain, joka näyttäisi olevan iso nippu pirtutorpeedoja, tutkii hetken pirtukätköä ja polkee sitten takaisin.

<< Edellinen | Seuraava >>