AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > KAKSI MÖKIN MUMMOA LÖYDETÄÄN

Kultainen Ankka

Kohtaus 11: RAJAN SULKEMINEN

(Joukkokohtaus) Stensvikin silta 29.9.1944

”Hiljainen kylätie” (naistertsetti)
(säv. Toivo Kärki / san. Reino Helismaa)

Viimeisiä kuormia raijataan yli Stensvikin sillan.

Radioselostaja (laulun välisoiton aikana): Suomen Yleisradio, Stensvikin silta... Kello on nyt yksitoista Suomen aikaa – Neuvostoliiton aikaa kaksitoista... ja se merkitsee maamme historiaan synkkää kappaletta.

Suomen armeijan sotilasajoneuvo kaartaa Stensvikin sillalle. Ajoneuvosta nousee evakuoinnista vastannut upseeri Erik von Frenckell, joka astelee paraikaa raskain askelin puomille... puomille, joka tulee kohta sulkemaan 50 vuodeksi kirkkonummelaisilta mahdollisuuden astella isiensä kamaraa.

Miehittäjät marssivat punalippu hulmuten vasemmalle, heidän kärjessään komentaja, kenraalimajuri Sergei Kabanov sekä eversti Gennadi Hummerheim, muut jäävät sillalle. Tilaisuus on koruton, ei siinä paljon puhuta.

”Hiljaisen kylätien” kertosäe vielä kerran. Laulun päätyttyä puomi sulkeutuu, ja Anna-Liisa työntää turvaan vielä pyörätuolipojan, joka katselee olkansa yli kotimaisemiinsa. Hummerheim jää lumoutuneena tuijottamaan Anna-Liisaa. Kaunis lotta on myös huomannut komean upseerin, mutta on täynnä pyhää vihaa miehittäjiä kohtaan.

GH (huikkaa puomin yli): Eh... izvinite, dievushka otshen prekrashna... mine...

Anna-Liisa (vihaisesti): Voi, minä en ymmärrä venäjää lainkaan! Ettekä te varmaan suomea? Joten käytänpä kerrankin tilaisuutta hyväkseni puhua suuni puhtaaksi: Tämä on kerta kaikkiaan törkeää!! Te tulette tänne vaatimaan meiltä meidän kotitilat sotilaskäyttöön! Ajatte yli seitsemän tuhatta viatonta kodeistaan! Ja... ja... te... (katsoo miestä hämmentyneenä silmiin): Te olette komein koskaan näkemäni ryssäsotilas! Hyvästi!

GH: Ah..? ”Komen rysasotilash”..?

Anna-Liisa: No niin juuri... oikea joka tytön kuuma uni! Mutta minun on nyt mentävä! Hyvästi!

GH: ”Kumma uunji..” Mite se tarkoitta?

Anna-Liisa (häkeltyy): P-puhutteko te suomea...?! Minä... minä en tarkoittanut, mitä sanoin... hyvästi!

GH: Odotta... (tarttuu puomin yli tytön käsivarresta) Mine pyyden anteeksi... kun en heti sanonut... minun isovanhempi kotoisin Karjala... siksi vehen puhu suomi... Mutta mite sine tarkoitti ”komen rysasotilash” ja... ”kumma uunji”...?

Anna-Liisa: Oh.. en mitään! Minun vuoroni pyytää anteeksi... minä...

GH: Odotta... voimeko tavata joku kerta... tesse rajalla.. sine lottaunivormu... sine töissä armeija?

Anna-Liisa: Kyllä... olen rajavartioston palveluksessa... värvättynä. Mutta... (kuiskaa): Ei se ole mahdollista! Miten me...

GH: Milloin sine olet vuorossa? Mine tulen tehen puomi silloin!

Anna-Liisa: En oikein... tiedä...

GH (katsoo anovasti): Mine pyydän...

AL (sujauttaa paperin): No tuota... katsotaan... Tässä työvuorolistani... olen tässä puomilla aina näinä aikoina...

GH: Spasibo... sine hjuvin kaunis... Mike sinun nimi?

AL (epäröi pitkään, mutta näkee sitten sotilaan vilpittömän katseen ja vastaa lopulta): Anna-Liisa... Näkemiin, komea upseeri!

GH: Eikun ”rysasotilash”! Gennadi!

Hertta (Rientää paikalle, sanoo Anna-Liisalle): Hyvä, sisko! Taisit antaa tyypin kuulla kunniansa!

Anna-Liisa (hajamielisenä): Joo... niin. Niin mitä... sä sanoitkaan?

(lähtevät)

Hummerheim jää katsomaan tytön jälkeen. Venäläinen sotilas tuo hänelle suljetun kirjekuoren.

Sotilas: Tavarits Hummerheim! Potsta iz kolonny Leningrad... Kapitanu Ivan Belov...

GH: Ah... Ivan? Spasibo! (avaa kuoren)

Viulu alkaa soittaa teemaa ”Rakastan sinua elämä” taustalla.

Hummerheimille osoitettu kuori sisältää kapteeni Ivan Belovin kirjeen paitsi GH:lle myös etujoukkojen mukana tulleelle vaimolleen. Vaimon kuoren päällä lukee ”Saa avata vasta 3.11.” GH lukee itselleen osoitetut rivit.

Ivan Belov (nauhalta): ”Gennadi tavaritsh! Pyydän sinulta nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin olen keneltäkään pyytänyt... pyydän, että luet nämä rivini hitaasti, ajatuksen kanssa... ja sitten vielä kertaalleen... ja varmuuden vuoksi vielä kerran. Haluan olla varma, että ymmärrät, mitä sinulta joudun pyytämään...”

GH lukee hetken hiljaisuuden vallitessa.

IB: ”Ohessa on toinen kuori, joka on osoitettu Jekaterinalle. Katso, että hän saa kirjeen vasta 3.11. jälkeen...”

GH: Mitä helv...? (istuutuu ja jatkaa järkyttyneenä lukemistaan) Njet... NJET!! Anna-Liisa...

Ottaa vapisevin sormin Anna-Liisan vuorolistan taskustaan. Lukee vuoroin kumpaakin paperia – ja kauhistuu paniikin partaalle.

<< Edellinen | Seuraava >>