AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > LOTAT ILMAVALVONTATORNISSA
Kultainen Ankka
Kohtaus 3: LOTAT ILMAVALVONTATORNISSA
Porkkala 19.9.44
Väkeväisen sisarukset ovat iltavuorossa – tiirailevat kiikareillaan länteen.
Anna-Liisa: Ja taas tulee yksi...
Hertta: Voi olla se äskeinen...
Anna-Liisa: Tämä on minusta vähän pienempi... tuolla Obbnäsin suunnassa!
Hertta: Näetkö siipien alapinnat?
Anna-Liisa: En... ei ole niin lähellä... mutta Ardea cinerea kumminkin...
Hertta (kirjoittaa muistiin): Siis jo kolmas... harmaahaikara... poistumassa Porkkalasta... 19. syyskuuta –44..?
Anna-Liisa: Mikähän niitä riivaa? Ei ne yleensä näin aikasin lähde... (katsoo hetken linnun lentoa)
Jaa... pitäskö taas ruveta töihin...?
(kääntävät kiikarit etelään, katsomon yli)
Laulavat kiikaroidessaan ”Kodin kynttilöitä” joka loppuu hieman kesken, kun huomaavat päällikkönsä, lottakersantti Hilma Aaltosen lähestyvän.
Hilma (laulun päälle): FLIKA! Tee tierät hyvi, ettei ilmavalvontatyäs sallit minkäänlaist elämöintti! Tehä ette laulultanne kuulis vaiks ryssä tulis pommikonelaivues kans suaraa kirkompihal!
Hertta: Anteeksi pomo! Mutta kun tämä työ on niin tylsää ja yksinäistä... me vain ihan hiljaa hyräiltiin.
Hilma: No ni... jos ny sitte... ihan hiljaksii... Nättiihä see ol... (pitää pienen tauon, sitten ilkikurisesti):
Mut vähä VAJAVAISE kuulost siin kertosäkees... terssi puuttus! Ottakaas uurestaa...
Siskokset katsahtavat toisiinsa hieman hölmistyneinä, mutta aloittavat sitten laulun uudelleen. Hilma liittyy kolmantena äänenä mukaan.
A-L (ällistyy): No mutta! Nythän se vasta soi! En... en tiennytkään, että rouva Aaltonenkin osaa laulaa!
Hilma (naurahtaa): Sanoka Hilma vaa! (huikkaa lähtiessään): Oteta joskus uurestans!
A-L (Hertalle): Meillähän taitaa olla kasassa ihan oikea lauluyhtye! (katsovat Hilman perään)
<< Edellinen | Seuraava >>
|