AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > NAISTERTSETIN HARJOITUKSET

Kultainen Ankka

Kohtaus 20: NAISTERTSETIN HARJOITUKSET

Stensvik 1944

Väkeväisen siskokset istuvat nuottipinot edessään harjoittelemassa kahdestaan ”Lottalaulua”. Metronomi nakuttaa.

Hertta: Missähän se onneton etana viipyy? Muistithan sä kertoa tän paikan?

Anna-Liisa (hyräilee nakutuksen tahdissa, vilkaiseen kelloa): Kyllä sen pitäisi tietää... Ei tää oo kyllä yhtään Hilman tapaista...

Hilma ryntää paikalle.

Anna-Liisa: No tulithan sä sentään!

Hilma: Anteeks ny... mää koitin kyl juasta mutku... (riisuu takkiaan samalla)

Hertta: No mitäs tuosta. Pääasia että tulit! Tässä olisi pari uutta sovitusta... ajateltiin Anna-Liisan kanssa, että sä voisit vetää kvinttiä tässä... (hyräilee pätkää Lottalaulusta)

Hilma (sammuttaa metronomin, on vakavan näköinen): Meilon kuulkaa vintti pimiän koht kaikil... Mul o vähä ikävii uutissi... (näyttää saamaansa kirjettä): Tämmöne käsky tuli tänäpe ylhäältpäi...

AL: Siis mitä? (lukee ääneen): ”Lotta Svärd –järjestö lakkautettu tällä päivämäärällä...”

Hilma: Nii. Eikä pukuikaa saa enää käyttää. Eikä varmaan tot lauluukaa sit enää missää voi veisat.

AL: No johan on...

Hertta: Mut hei... vedettäiskö se nyt kuitenkin vielä kerran? Viimeisen kerran...?

Hilma: Niin, no... ei sunkka me siit linnaa jouruta!

AL (nauraa): Ja jos joudutaan, niin pyydetään päästä samaan selliin!

Hilma: Ja siäl vast sit veisataanki!

Vakavoituvat ja alkavat laulaa ”Lottalaulua”

AL: Uudet esiintymisasut pitää sitten varmaan ommella! Ja kyllä meidän pitäis vähitellen joku kunnon nimi keksiä meidän tertsetille! Ei me voida enää kauaa olla ”Hormoonisisterssejä”... jos se konserttikin meinataan pitää joskus.

Hertta: Niin... sitä ei ehkä hyvällä katsottaisi tietyissä piireissä. Mutta mistä me nyt joku oikea nimi tempastaan?

Anna-Liisa (katsoo mietteliäänä metronomiaan): Niin... sen pitäis olla iskevä... ja nykyaikainen! Ja jollain lailla vaikka hauskakin... Miten olisi vaikka... ”Porkkalan Laulu-Sirkut”!?

Hilma (laittaa metronomin nakuttamaan): Plaah... Sirkku o vähä mäntti nimi... Mut mite olis vaiks... ”Metronoomi-mimmit”!?

Hertta: Kas kun ei samantien ”Metrimimmit”... tai ”Nitromummot”!

AL: Tai hei... ”Metronoomitytöt”?

Hilma: No mialuummin tiätty ”tytöt” ku ”mummot”! ”Metronoomitytöt”? Hmmm... hiukka pitkä nimi... eik sitä vois lyhentää vähäse?

AL: Höh? Niinku ”Noomitytöt” vai? Kamaan! Se nyt ei kuulostais miltään!
Mut entäs vaikka... ”Maustetytöt”.. eik se olis aika hauska?

Hertta: No sillä nimellä nyt ei ainakaan kansainvälistä uraa luoda... Mut kyl tosta metrosta vois jotain vääntää...

Hilma: Eiksee metro ol joku semmone tunnelis menevä juna? Ainaki Pariisis o semmone!

AL: Harmi, ettei Porkkalassa ole tunnelia... eikä koko junaakaan enää.

Hertta: Niin... ryssät ei tainnu tykätä ajatuksesta, että matkustajat sihtaa ikkunasta sotasalaisuuksia!

Hilma: Siitäk see vaa ol kiine? Eik nee akkunat olsis voinu sit peittää vaik jollai rätil siks aikka? Taik luukuil?

AL: Siitähän tulisi kunnon tunneli! (Pitää tauon, mutta innostuu yhtäkkiä): Hei...! Mehän voitais soittaa ministeri Kaijalaiselle ja ehdottaa, että...

Hilma (nauraen): Jaa et soiteta ministeril? Joo! Ja sanota sil, et luukut akkunoihi ja heti!

Hertta: Ja sittenhän me voitais olla vaikka... ”Porkkalan junatunnelitrio”! Tai... tai... ”Porkkalantunnelitytöt”!

AL: Tai pelkkä ”Tunnelitytöt”?

Kaikki (yhdestä suusta): TUNNELITYTÖT! (STILL)

Kertoja (Paasikivi): Aika kuluu, ja kapteeni Ivan Belovin murhamysteeri alkaa painua arjen askareiden alle. Tunnelityttöjen idea tulee mullistamaan Helsinki-Turku -junaliikenteen.

Teillä on nyt kolme vuotta aikaa juoda kahvia – palaamme jännittäviin tunnelmiin vuonna 1947…

- VÄLIAIKA -

<< Edellinen | Seuraava >>