AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > PORKKALA-NEUVOTTELUT

Kultainen Ankka

Kohtaus 26: PORKKALA-NEUVOTTELUT

Moskova 19.9.1955

Paasikivi ja Kekkonen neuvottelevat Kremlissä Porkkalan palautuksesta. Vastapuolella marsalkka Voroshilov, pääministeri Bulganin ja kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hrustshev. Pöydällä nimikyltit.

Voroshilov: Elämä itse ja viime vuosien kokemukset meidän suhteissamme ovat näyttäneet toteen, että vilpitön yhteistoiminta maittemme välillä vastaa sekä NL:n että Suomen kansojen syvimpiä kansallisia etuja. Yksi asia, joka on turhaan hiertänyt maidemme välejä, on Purkala...

Kekkonen (lukee paperista): Hyvä toveri Voroshilov... minä puolestani uskon voimakkaasti, etten ole väärässä, kun lausun vakaumuksenani, että Suomen ja NL:n välillä ei voi olla mitään sellaista asiaa, suurta tai pientä, jota ei voitaisi ystävällisissä neuvotteluissa hoitaa keskinäisen luottamuksen ja molempien osapuolten edun pohjalta. (Tässä vaiheessa voit harkintasi mukaan katsoa poliittisen lätinän jo riittävän ja...) KRHMM!? Minä siis... tuota... eikös tuo Naissaaren uusi tykki ole jo aika peijakkaan järeä peli?

Voroshilov: Da da! Onhan se! Kyllä sillä jo teidän datshan posauttaisi taivaan tuuliin! Hehheh! Ja onhan meillä jo vähän pidemmänkin kantaman ohjuksia ja ydinkärkiäkin...

Bulganin mulkaisee toveri Voroshilovia julmasti ja rykäisee kuuluvasti.

Paasikivi: Joten mihin ihmeeseen te enää Mäkiluotoa tai koko Porkkalaa tarvitsette? Ja kolmekymmentätuhatta sotilasta... taitaa tulla melko kalliiksi?

Voroshilov: Elämä on.

Kekkonen (matkii DNA-mainosta): Elämä on....! Mutta taitaisi teidän maineellekin tehdä ihan hyvää, jos luopuisitte jostain ”pikku Porkkalasta” pienen Suomen hyväksi...? (teatraalisesti): Imperialismin inha viitta ei laskeudu kauniisti kommunismin jykevillä hartioilla!

Voroshilov: Poika... sinä puhut hyvin! Sinusta voi tulla vielä vaikka presidentti!

Kekkonen: Niin! Nyt kun tulitte maininneeksi, niin...

Kekkonen tietää hyvin, että Voroshilov on menettänyt oikean kätensä etu- ja keskisormen 1. maailmansodassa. Niinpä hän päättää kokeilla pientä ”kikkaa”:

Kekkonen: Toveri Voroshilov... tiedättekö ikivanhan leikin ”kivi-paperi-sakset”?

Voroshilov: ”Kivipepperisaksi”? Juu... kyllä! Sehän on vallan hauska ajanviete! Mutta minä en oikein... (empii ensin) Tarkoitan... minä varoitan... olen siinä aika haka! (Heiluttelee jo nyrkkiään leikkisästi).

Kekkonen: Mitäs jos... ihan vain jännityksen lisäämiseksi pelaamme oikein panoksilla? Jos minä voitan, luovutte Porkkalasta! Jos taas Te voitatte, poistetaan koko pikku raja maidemme välistä... (edelliset sanat leikkisästi elehtien) Kolmesta voitosta ratkaisu?

Voroshilov (nauraa pitkään ja sydämellisesti): Harashoo! Nuori mies, minä pidän Teistä!

Nousevat ja asettuvat selät vastakkain – kuin kaksintaistelijat ikään.

Voroshilov: Raz, dva, tri... (astuvat samalla kolme askelta eteenpäin ja kääntyvät kolmannella käsi ojossa)

Voro jättää kätensä nyrkkiin, jolloin Kekkosen avokämmen merkitsee Suomelle erävoittoa.

Kekkonen: Yksi-nolla meille! Nyt tarkkana... 1-2-3...

Sama tilanne toistuu, ja Kekkonen saa myhäillä jo toista pistettä.

Voroshilov: Sappermentti! Nyt pitääkin jo taktikoida...

Kolmannellakin kerralla neuvostomarsalkka heilauttaa suuren nyrkkinsä Kekkosen eteen – vain huomatakseen, että tämän suuri lapiokämmen on jälleen voitonvarmasti levällään!

Voroshilov: Sappermenttien sappermentti! Herra pääministerihän osaa lukea ajatuksia! Minä olen siis hävinnyt pikku uhkapelimme... mikä merkitsee, että Purkala on teidän! Meillä Neuvostoliitossa seistään sanojen takana! (iskee silmää muille neuvostojohtajille)

Kekkonen: Ystävyyden, yhteistyön ja avunannon korkeimmat jumalat taisivat johdatella käsivarteni lihaksia, jotka suorastaan pakottivat avaamaan kämmeneni mahdollisimman myötämieliseen asentoon, hyvä toveri! Muuten en osaa tätä onneani selittää! (Koko neuvottelukunta nousee halaamaan toisiaan, poskisuudelmia vaihdetaan)

Hrustshev: Eiköhän jatketa YYA-sopimusta tämän kunniaksi vielä 20 vuodella!

Venäläiset poistuvat myhäillen ja jupisten asioiden saamaa onnellista käännettä. Kaikki meni etukäteen suunnitellun mukaisesti ja Suomi saatiin ainakin 20 vuodeksi ison karhun kainaloon. Presidentti Paasikivi on seurannut peliä sivummalta ja lyöttäytyy Kekkosen seuraan, kun tämäkin on jo poistumassa.

Paasikivi: Marsalkalle sinun ei tarvitse selittää... mutta minä kuulisin kernaasti, miten hemmetissä sinä tuon teit!

Kekkonen: Noo... muistat kai sen pikku onnettomuuden, mikä Voroshiloville sattui 1916 Itä-Preussissa?

Paasikivi: Hittolainen! Sen, missä siltä meni melkein koko käsi...?

Kekkonen: Niin... ei mennyt koko käsi, vain etu- ja keskisormi (tekee saksimerkin malliksi).

Paasikivi: Jumalauta! Mutta mitäs jos... se olisi pelannut vasemmalla kädellä... ja voittanut? Oltais ”poistettu koko pikku raja maittemme väliltä”!! (matkii Kekkosen äänenpainoja)

Kekkonen: Oltais poistettu joo... Olisin ruvennut näin syntyneen Suur-Suomen pressaksi! Sitäpaitsi... (madaltaa ääntään): ...olen kuullut kommarien uhoavan, ettei Neuvostoliitossa hoideta asioita vasemmalla kädellä...

Poistuvat nauraen ja jupisten hyvää vitsiä.

<< Edellinen | Seuraava >>