AD & Copy > Näytelmäkirjailija > Kultainen Ankka > STALININ SUUNNITELMIA SUOMEN PÄÄN MENOKSI

Kultainen Ankka

Kohtaus 12: STALININ SUUNNITELMIA SUOMEN PÄÄN MENOKSI

Kreml 1944

Josif Stalin hykertelee operaatio ”Kultaisen Ankan” suunnitelmia ja piirtelee karttaan uutta länsirajasuunnitelmaansa. Hän hyräilee Suomessa oppimaansa pilkkalaulua.

”Mannerheimi vankka” (mel. ”Ja må han leva”)

Stalin: ”Mannerheimi vankka kävelee kuin ankka,
rinta on kuin romukaupan näyteikkuna...
ralla lalla lalla lalla...
ralla lalla lalla lalla...”

Teema jatkuu vaimeana taustalla koko dialogin ajan.

Stalin (kutsuu kirjuriaan): Kirjuri!!

Kirjuri: Herra marsalkka..?

Stalin: Njet! Ei riitä!

Kirjuri: Öh... kutsuitte, oi Vallankumouksen Aurinko?

Stalin: No niin...! Sanelen kirjeen valvontakomission komentajalle, sille omahyväiselle ketkulle, kenraalieversti Zhdanoville!
Oletteko valmis?

Kirjuri: Kyllä, oi Sokeiden Johtaja!

Stalin: No niin...! ”Ne sinun Mainilan laukauksesi... (tauko) olivat kyllä pikkunäppärä juttu... mutta homma jäi sinulta puolitiehen!
Nyt... minä näytän, miten pitää toimia! Suomi on jo lyöty!! Tarvitaan enää vain... VIIMEINEN SILAUS!
Suomesta... hehhehheh... tulee Neuvostoliiton tahdon mukaan toimiva mallimaa! Kullatussa häkissä elävä kommunistikansa (tauko) , jota voimme jatkossa esitellä muille esimerkkinä. (mutisee itsekseen, madaltaa ääntään): Emme tarvitse kuin... hehhehheh... riittävän painavan syyn miehitykselle!” (naureskelee): Saitteko ylös?

Kirjuri: ”... hehhehheh... riittävän painavan syyn miehitykselle.” Sain, kunnioitettava Kansan Isä!
Mutta...öö... minä vain tässä mietin, että...

Stalin: TE MIETITTE?! MITÄ TE SIINÄ MIETITTE...?!

Kirjuri: Niin... öh... sitä vain, että... mi-mistähän niitä miehiä nyt vaan saataisiin Suomea miehittämään, kun lähetitte jo ne viimeiset Itä-Burjatian teinipojatkin Berliinin lohkolle...? Jos saan, sanoa, niin...

Stalin: NJET! ETTE SAA!! Teidät on ylennetty tänne Komsomolista kirjoittamaan, ei esittämään mielipiteitä! ”Miehitys tapahtuu 3. marraskuuta. (kirjuri jatkaa työtään) Porkkalassa on jo 5 000 miestä... sen pitäisi riittää ilmahyökkäyksen tueksi. Operaation nimeksi... ” Hmmm...? Kullatussa häkissä elävä kommunistikansa... (hyräilee): ”Mannerheimi vankka kävelee kuin ankka...” Kultainen... ankka!!! ”Zolotaja Utka”!

”Kultainen Ankka”(Stalin + kuoro)
(Ilkka Aaltonen)

Suomesta saamme oivan mallimaan,
vieraankin jossa käydä sallitaan
katsomassa, miten aate kasvaa vaan,
kun punakoneen akselia rasvataan!

Miten sitten pannaan tsuhnat pakettiin?
Tarttua en voi vielä ydinrakettiin.
Lopulta sen keksin, tiesin vastauksen:
– Kaiken takaa “Ankka Kultainen”!

Zolotaja Utka, Zolotaja Utka!
Operaatio on mitä salaisin!
Zolotaja Utka, Zolotaja Utka!
On Suomen tiellä uusi valaisin.

Zolotaja Utka, Zolotaja Utka!
Operaatio on mitä salaisin!
Zolotaja Utka, Zolotaja Utka!
Miksi enää vanhaan palaisin?

Kertosäkeen sanoihin ”Zolotaja Utka” yhtyy kirjuri ja muuta esikuntaa (esim. kulisseista kurkistaen)

Kappale vaimenee ja jatkuu instruna seuraavan dialogin ajaksi.

Kirjuri alkaa vedellä viivottimella suoria viivoja. Stalin vilkaisee häntä.

Stalin: Saitteko ylös...? Mitäs hemmettiä te nyt nykerrätte siihen?

Kirjuri: Nuottiviivastoa, oi Kaikkien Tunnettujen melodioiden suveniiri taitaja! (hyräilee äskeistä kappaletta)
Muistatteko, onko F-mollissa kahdeksan vai yhdeksän alennusmerkkiä...?

Stalin (mahtipontisesti): Sappermentti! Me emme Neuvostoliitossa käytä alennusmerkkejä! Ylentäkää ne kaikki... seuraavalla ylennyskierroksella, ymmärrättekö?

Kirjuri: Öh... da! Luulisin...

Stalin leimaa paperin lopuksi omalla leimasimellaan.

Stalin: Toimittakaa tämä välittömästi Zhdanoville! Ei välikäsiä, ymmärrättekö?!

Kirjuri: Da... da... kyllä! (tekee kunniaa ja poistuu)

”Kultaisen ankan” kertosäe vielä kerran.

<< Edellinen | Seuraava >>